Joulukortit alkavat olla valmiina, ja eilen kirjoittelin niihin runoja ja toivotuksia sekä kuoriin osotteita. Haluan saada homman sitä vaille valmiiksi että joulukuussa lätkin vain merkit paikalleen ja vien kasan postiin.

Korttien vastaanottajia valitessa ja osoitteita kirjoitellessa heräsi monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä ehkä kiitollisuus siitä, että elämässäni on niin paljon ihmisiä joille voin kortteja lähetellä. Särkee sydäntäni ajatella, että on monia ihmisiä joilla ei ole ketään kelle kortteja lähettää, saati ketään joka niitä heille lähettäisi. Siskoni kertoi, että joku oli blogissaan pohtinut josko jostain saisi yksinäisten ihmisten osoitteita että voisi itse lähettää heille kortteja. Minä voisin mielelläni osallistua tällaiseen toimintaan myös.

Minulla onneksi siis kuitenkin on lukuisia ihmisiä korttilistassani, ja kun kirjoitin osoitteita, tuli samalla käytyä läpi yhteistä taivalta kunkin ihmisen kanssa. Monenako jouluna olen jo kortin lähettänyt, mitä kaikkea yhteisiin vuosiin mahtuukaan. Joidenkin ihmisten kohdalla on osoitekirjassa useampi osoite, ylimmäiset yliviivattuja. Ne kertovat eri elämänvaiheista, joita olen ystävieni kanssa käynyt läpi. Millaisessa tilanteessa olemme tutustuneet, missä olemme nyt?

Samalla tulee myös punnittua ystävyyksiä. Olemmeko vuoden aikana olleet niin paljon tekemisissä, että haluan hänelle kortin lähettää? Entä sainko minä häneltä viime vuonna korttia..? Ilokseni listassa on myös nimiä, joille en itsekään ole viime vuonna korttia lähettänyt, koska olemme tutustuneet vasta viimeisimmän vuoden aikana. Uusia ystäviä, ihanaa!

Paljon tulee pohdittua myös sitä, minkä kortin kenellekin lähettää. Hienoimmat haluaa lähettää kaikista läheisimmille, ja jotkut kortit selkeästi ilmaisevat kuuluvansa juuri tietylle vastaanottajalle. Sitten on joku lapsellinen mielen osa, joka katsoo että joku on ansainnut hieman vaatimattomamman kortin, kun taas joihinkin ihmisiin se haluaa tehdä vaikutuksen hienolla kortilla. Typerää, kai nyt edes joulukorttien lähettämisessä pitäisi olla jotenkin puhdasmielinen ja pyyteetön...

Kun jouluun on vielä pari kuukautta, mieleen hiipii myös, mitä kaikkea ennen korttien lähettämistä saattaa vielä tapahtua. Mummini joutui vastikään sairaalaan, ja vaikka hän on jo toipumaan päin, väkisinkin tuli mietittyä, että mitä jos korttia ei sitten joulukuussa tarvitsekaan lähettää? Ja toisaalta, niin kauheaa kuin sitä onkin ajatella, periaatteessahan kenenkään kohdalla ei ole varmaa että joulukuussa olemme vielä täällä kortteja vastaanottamassa. Olenko outo kun joulukortteja kirjoittaessani mietin elämän katoavaisuutta ja epävarmuutta..? Lievemmässä muodossa mietin, että mitä jos vaikka riitaannun jonkun ystäväni kanssa (tapahtuu kylläkin minulle erittäin harvoin) ennen joulua enkä haluakaan lähettää hänelle korttia...

Taidan ajatella vähän liikaa.

Joka tapauksessa, kun nyt tuon viime vuoden kortin tänne laitoin ni laitetaanpa vielä vuoden 2004 tuotoksia. Se olikin ensimmäinen vuosi jolloin tein kortit itse, kaverini kanssa niitä talkoilla värkkäsimme.