Viime viikkoina en ole kauheasti ehtinyt värkkäillä mitään kun ensin oli koulukiireitä ja sitten äiti ja sisko olivat luonani syysloman vietossa. Ideoita putkahtelee kuitenkin tasaiseen tahtiin ja innostaa kovasti päästä toden teolla joululahjojen kimppuun. Huomenna lähden pariksi viikoksi kotiin pohjoiseen, sen jälkeen alan ahkeroida. Tai ehkä jo siellä, jos kaikilta tapaamisilta ja riennoilta jää aikaa.

Tänään ahkeroin kuitenkin askartelutarvikkeeni järjestykseen, helpottanee huomattavasti tulevia projekteja. Järjestelin kaiken siististi kotilaatikoihin sekä pahviseen lokerikkoon, hauskaa kun ei enää tarvitse etsiä jokaista tarviketta eri paikasta. Papereille pitäisi vielä hankkia sellainen monitaskukansio johon ne saisi väreittäin järjestykseen. Hyvä minä!

Mitään uutta ei siis ole syntynyt, mutta laittelen tähän muutamia tänä syksynä tekemiäni synttäri- ja nimipäiväkortteja.

Nimipäiväkortti tädilleni

Näitä tein useampia synttärikorteiksi kavereille...

...ja jokaiseen koristelin korttiin sopivan kirjekuoren (huomaa jälkimmäisessä sävy sävyyn oleva postimerkki... ;)

 

Kaverin 3-vuotias poika saa Lordi-kortin, innokas fani kun on! Tämä kortti on tosi simppeli, mutta jotenkin tykkään kovasti sen väreistä ja asettelusta.

Joulukortit alkavat olla valmiina, ja eilen kirjoittelin niihin runoja ja toivotuksia sekä kuoriin osotteita. Haluan saada homman sitä vaille valmiiksi että joulukuussa lätkin vain merkit paikalleen ja vien kasan postiin.

Korttien vastaanottajia valitessa ja osoitteita kirjoitellessa heräsi monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä ehkä kiitollisuus siitä, että elämässäni on niin paljon ihmisiä joille voin kortteja lähetellä. Särkee sydäntäni ajatella, että on monia ihmisiä joilla ei ole ketään kelle kortteja lähettää, saati ketään joka niitä heille lähettäisi. Siskoni kertoi, että joku oli blogissaan pohtinut josko jostain saisi yksinäisten ihmisten osoitteita että voisi itse lähettää heille kortteja. Minä voisin mielelläni osallistua tällaiseen toimintaan myös.

Minulla onneksi siis kuitenkin on lukuisia ihmisiä korttilistassani, ja kun kirjoitin osoitteita, tuli samalla käytyä läpi yhteistä taivalta kunkin ihmisen kanssa. Monenako jouluna olen jo kortin lähettänyt, mitä kaikkea yhteisiin vuosiin mahtuukaan. Joidenkin ihmisten kohdalla on osoitekirjassa useampi osoite, ylimmäiset yliviivattuja. Ne kertovat eri elämänvaiheista, joita olen ystävieni kanssa käynyt läpi. Millaisessa tilanteessa olemme tutustuneet, missä olemme nyt?

Samalla tulee myös punnittua ystävyyksiä. Olemmeko vuoden aikana olleet niin paljon tekemisissä, että haluan hänelle kortin lähettää? Entä sainko minä häneltä viime vuonna korttia..? Ilokseni listassa on myös nimiä, joille en itsekään ole viime vuonna korttia lähettänyt, koska olemme tutustuneet vasta viimeisimmän vuoden aikana. Uusia ystäviä, ihanaa!

Paljon tulee pohdittua myös sitä, minkä kortin kenellekin lähettää. Hienoimmat haluaa lähettää kaikista läheisimmille, ja jotkut kortit selkeästi ilmaisevat kuuluvansa juuri tietylle vastaanottajalle. Sitten on joku lapsellinen mielen osa, joka katsoo että joku on ansainnut hieman vaatimattomamman kortin, kun taas joihinkin ihmisiin se haluaa tehdä vaikutuksen hienolla kortilla. Typerää, kai nyt edes joulukorttien lähettämisessä pitäisi olla jotenkin puhdasmielinen ja pyyteetön...

Kun jouluun on vielä pari kuukautta, mieleen hiipii myös, mitä kaikkea ennen korttien lähettämistä saattaa vielä tapahtua. Mummini joutui vastikään sairaalaan, ja vaikka hän on jo toipumaan päin, väkisinkin tuli mietittyä, että mitä jos korttia ei sitten joulukuussa tarvitsekaan lähettää? Ja toisaalta, niin kauheaa kuin sitä onkin ajatella, periaatteessahan kenenkään kohdalla ei ole varmaa että joulukuussa olemme vielä täällä kortteja vastaanottamassa. Olenko outo kun joulukortteja kirjoittaessani mietin elämän katoavaisuutta ja epävarmuutta..? Lievemmässä muodossa mietin, että mitä jos vaikka riitaannun jonkun ystäväni kanssa (tapahtuu kylläkin minulle erittäin harvoin) ennen joulua enkä haluakaan lähettää hänelle korttia...

Taidan ajatella vähän liikaa.

Joka tapauksessa, kun nyt tuon viime vuoden kortin tänne laitoin ni laitetaanpa vielä vuoden 2004 tuotoksia. Se olikin ensimmäinen vuosi jolloin tein kortit itse, kaverini kanssa niitä talkoilla värkkäsimme.

Laitanpa tänne myös viime vuoden joulukorttimallin. Näitä tein "sarjatuotantona" kaikille keille kortin lähetin. Kuva on painettu perunalla, olinpas riemuissani kun muistin tuon kikan jostain ala-asteen ajoilta... :D

Näiden tekemiseen liittyy rakas muisto. Olin viime syksyn opiskelijavaihdossa Ruotsin Malmössa ja asuin asuntolassa hyvin kansainvälisen porukan kanssa. Meillä oli TV-huone, johon joka ilta koulun jälkeen kokoonnuimme katsomaan telkkaria, syömään päivällistä ja juttelemaan päivän kuulumisista. Joulukuun alussa teimme retken Ikeaan, ostimme isot pussilliset joulukoristeita ja koristelimme TV-huoneemme hienoksi. Koristelu-urakan jälkeen kokoonnuimme huoneeseen, suljimme TV:n (varmaan ainoa ilta koko 3,5 kuukauden aikana että näin kävi!) ja istuimme ihastelemassa työn tuloksia.

Minä hain ostamani korttitarvikkeet ja ryhdyin leikkelemään kangasta, kaivertamaan perunaa ja painamaan kuvioita. Kynttilät paloivat, tunnelma oli hyvin lämmin ja kotoisa ja siinä eri maiden joulutavoista jutellen syntyivät omat suomalaiset korttini ruotsalaisista tarvikkeista. Jälkeä ihailtiin kovasti eikä kellään ollut mitään sitä vastaan että seuraavien päivien aikana "vuohifarmini" valtasi yhden TV-huoneen pöydistä kun kortit eivät omaan huoneeseeni mahtuneet kuivumaan eri työvaiheiden välissä. Tämän kortin nähdessäni muistan aina tuon taianomaisen illan ja samantien koko upean vaihtoajan. <3

Lisäksi tämän vuoden "mallistoa", yksi kortti jossa näkyy tuo pitsi kokonaisena sekä ihan kuriositeettina kortti, jonka kiiltokuvan joulupukki on minusta hyvin gay... :D Ihanat asusteet hänellä, stetsoni ja päivänvarjo. Kuten siskoni ilmaisi, yhdistelmä Brokeback Mountainia ja Jadesoturia. No, kaipa Korvatunturinkin täytyy siirtyä 2000-luvulle! :D

...oman askartelublogin pitäjä. Ihanitse.com on koukuttanut viime aikoina aika pahasti, ja kun siellä monilla tuntuu tällainen olevan niin ajattelinpa itsekin perustaa. Tuntuisi olevan tarvetta saada tekeleitään esille, vaikken mikään maailman taitavin tekijä olekaan. Melko vähän aikaa olen aktiivisesti askarrellut mutta pikkuhiljaa taidot kehittyy.

Ensimmäiseksi voisin lisäillä kuvia tämän vuoden joulukorteista, alkavat pikkuhiljaa olla valmiina. Melko simppeleistä aineksista rakentuvat, mutta en tykkää liian kruusatusta. Sitäpaitsi kun kortteja täytyy tehdä nelisenkymmentä, ei voi käyttää tuhottomasti aikaa per kortti. Jokainen kortti on vähän erilainen vaikka materiaalit on samat. Ihan tyytyväinen olen jälkeen, varsinkin tuohon pitsiin olen ihastunut.

  

Tykkään laittaa kortteihin toivotusten lisäksi nätin joulurunon, ja tänä vuonna vuorossa on Topeliuksen värssy: Joulu oveen kolkuttaa, hymyy tuiskusäässä: Lapsikullat avatkaa! Olen aivan jäässä. Kukkurainen vakka tää harteita jo väsyttää. Lahjoja on mulla. Saanko sisään tulla? Tule armas joulu!

Ai niin! Pimeisiin syysiltoihin kuuluvat tietysti kynttilät, ja tänään sytytin ensimmäisen omatekoisen kynttiläni! Valoin sen tyhjään tonnikalapurkkiin, jonka ympärille liimasin juuttinarua johon olin pujotellut puuhelmiä. Ja kylläpä palaa kauniisti ja tasaisesti, ja näillä näkymin todella pitkään. Ei siis mene hukkaan ostamani parafiinit ja steariinit, em. aineksilla pilatusta kattilasta ja lautasesta puhumattakaan...